Oma rauha kulle tärkee öinen pirroo sitä särkee telefoonin muodossa sadate ei suodossa. Kesken unten herätetty pumpuleista perätetty aamun alku jäykempää huomioikaa hössöt tää. Löpinä ei silloin mallaa ärsytteisten miinaan tallaa silt ei ilkee rähistä tummemmuuden nähistä. Juttumiehet he on eri kepeästi puhe keri me tuost nurkan takana rikkumatta vakana. Töpsel irti, siit saa rauhaa yhteisö vaik kuinka pauhaa itsemielii harrastaa soitost riimeist varrastaa. Ylpeäksi älkää luulko selkäpuheit turhast kuulko entisilläin ratsastan halutessain patsastan. Jurrikaks he tietyst moittii automaatist syystä loittii enkä eneen usuta siltkään hiiteen husuta. Vähimmäst en laumaeläin hälinöit jo edelt peläin yksinolon sylissä pappara ei hylissä. Ukkovanha urputtelen tyhjistäkin purputtelen ottakaa se huomioon älkää joinkin tuomioon. Nöyrä sydän mulla rinnas totisuus ehk urii pinnas antaa ajan tuettaa riveinvälist luettaa.
Pentti Pohjola 20070512 (20070512) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu