20070511 Jälkijunnoota

Vanhantyylin tekstei väännän
minimille hanoi käännän
etten liikaan luistaisi
säännön aina muistaisi.
Henkireikä yksi juuri
tarpeistus on ehtasuuri
rutunräplöön lisäämäl
omistettu hetket täl.

Ihan jouten ei vois olla
palloks turpois äkist polla
kuvitelmil kulkien
arjen taakse sulkien.
Mutta kun on hivest hommii
eihän silloin pura pommii
joka voisi räjähtää
kohti pläsii läjähtää.

Ihmisii tääl puutteinemme
narisevin muutteinemme
paremmalle pyrimme
harmiks monis tyrimme.
Aina uudest lähtöviival
kohojohdet jaksonhiival
et ois matka maittavaa
riemun rintaan laittavaa.

Paljoilu ei auta yhtään
uutta että pyrkii nyhtään
jollei jujuu jutuissa
vanhain viihtyy kutuissa.
Lahjakssaaduil aukee portit
tuhantiset eri sortit
on kyl mistä valita
rimaa ethän alita.

Nöyrää mieltä kehittäen
huonoin eelle ehittäen
säästyy pahoilt iskuilta
totutuista kiskuilta.
Öykkäröinti hirmuväärin
yhteiseduks laittaa häärin
etanammin loititaan
kohtapaikkaa moititaan.

Pentti Pohjola 20070511 (20070511) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu