Vanhantyylin tekstei väännän minimille hanoi käännän etten liikaan luistaisi säännön aina muistaisi. Henkireikä yksi juuri tarpeistus on ehtasuuri rutunräplöön lisäämäl omistettu hetket täl. Ihan jouten ei vois olla palloks turpois äkist polla kuvitelmil kulkien arjen taakse sulkien. Mutta kun on hivest hommii eihän silloin pura pommii joka voisi räjähtää kohti pläsii läjähtää. Ihmisii tääl puutteinemme narisevin muutteinemme paremmalle pyrimme harmiks monis tyrimme. Aina uudest lähtöviival kohojohdet jaksonhiival et ois matka maittavaa riemun rintaan laittavaa. Paljoilu ei auta yhtään uutta että pyrkii nyhtään jollei jujuu jutuissa vanhain viihtyy kutuissa. Lahjakssaaduil aukee portit tuhantiset eri sortit on kyl mistä valita rimaa ethän alita. Nöyrää mieltä kehittäen huonoin eelle ehittäen säästyy pahoilt iskuilta totutuista kiskuilta. Öykkäröinti hirmuväärin yhteiseduks laittaa häärin etanammin loititaan kohtapaikkaa moititaan.
Pentti Pohjola 20070511 (20070511) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu