Kesä viel on nurkantakan sieltä levähdyttää pakan luonto ampaa rehomaan aurinkoisest tehoomaan. Talonukot säntää pellol eikä merkitystä kellol siement piiloon pistellen lorinoil vaan mistellen. Uus siis oottaa meitä suvi arkisemp tai sitten huvi miten mieli juoksuttaa kedonkasvei tuoksuttaa. Meri läikkyy hopeoissaan tuulenpoika nopeoissaan rannan kaislat taipuvat yöksi uneen vaipuvat. Illoin peiliks muuttuu lahti silmin sitä ahneest vahti hermolepoo tarjoaa kiireisyyttä varjoaa. Et on saatu kaikkee tätä mik ei kylmäks sieluu jätä rikkautta rajatta ääretöntä hajatta. Suvituuli soittaa puissa reumaattisuus raudat suissa vanhakin näin notkistuu huomeniinsa potkistuu. Nyt ei vielä olla siellä oottamiset tarve niellä mut kun koivut lehdittyy nurmennukka ehdittyy. Valohoitoo saa siin iho eikä kutku itseens liho sortsit pelkäst jalassa uuvee sätein halassa. Paljon iän alla ollaan tuo on tarpeen talteil pollaan nöyräst saaduist kiitellä hersyhengin liitellä.
Pentti Pohjola 20070421 (20070421) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu