Jokapäivä riiminkimpus hampaat ovat kovas limpus miten sanat asettaa värssynpätkän lasettaa. Eihän tok ois moisest pakko tervehdyttäis tointa lakko uusil uril työntyisi aukkoon jos siih myöntyisi. Totust-tarttuun äijäl elkeet eikä toppaa pienet telkeet puulle vaikka maistuisi umpitopis laistuisi. Kokemuksetonta oloo jumituttaa tätä noloo haluis ehkpä muutoksii silti liikaa juutoksii. Uneliast vanhanvääntöö osaamatta yhtä sääntöö ajattele aluksi kerkeemät viel haluksi. Puuttuu jarrut mielitteistä haavassa vaik kiertäis veistä takapakkei aatellen yli-innol saatellen. Lakkiin löytyi äkist lippa silmäkulmas kiilsi tippa rauhoittuun kun pyritti yhteisönsä syritti. Ne ol todel niitä aikoi tunnelmien haki taikoi väistä, jätä hölmyymät ukkorukka tölmyymät. Ohi päästy painanteista kirjoistluvun lainanteista missä mieli metkailla yksi yhteen hetkailla. Ikäkuluks ukoks moittein älläs vihdoin olla loittein kevät täs juur koittamas umpisolmuist loittamas.
Pentti Pohjola 20070417 (20070417) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu