Ajatusta taluttelen riimiroitui valuttelen päivät uusiks ujuilee hetket somast sujuilee. Tok ei aina parhaimmasti niukempikin monest lasti yrityskin riittänee siitä ylhää kiittänee. Unohteisest sivus ollaan erakkoa tunkein pollaan mähinöistä etäällä soppehemme vetäällä. Ymmärtäkää näinkin pärjää kuvitteilla mieltä värjää enennystä saanteihin ilmatteksi jaanteihin. Hölmöö pinkoo ympär ahoi niukkimassa vähii rahoi sihdinotto riittävää tähän hetkeen liittävää. Päivä nousee illal uupuu tekemiset tahdis nuupuu väkiste ei väännytä komentainkaan käännytä. Mittamieles jononperäs uinuisesti hitaal heräl selkäintakan tölkötyst arvaa onko aina lyst. Vähinemme vääntyilemme kannoillamme kääntyilemme pistesijoi etsien nuivuuttamme metsien. Jotakin jää hidust vakkaan rensselit kun menoon pakkaan lyhyit tovei tuhraten energiaa uhraten. Kurttupelii kutkuil muistan ikävistä eroon luistan polkanpätkil pelaillen niitä näitä kelaillen.
Pentti Pohjola 20070411 (20070411) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu