Vanhuus iskee yllättäen tottumuksii myllättäen ettei paljoi puuhia isoi kasoi nuuhia. Kaiken liian tiputtelee sopiviksi niputtelee arvaamalla edeltä matkoinpäässä medeltä. Hyvillään, et yhä näinkin tuulenhaloist vaikka jäinkin riittäminen rutistais parhauksist putistais. Ynnätty ja vähennetty vaa-an leukoi lähennetty nähty etu, tappio kissankullan rappio. Aallonliike kotilahdelt eipä anna rauhaa vahdelt siitä jaksaa imeä kun ei esi pimeä. Onneks asuu melkein rannal vaan ei ihan loiskeen annal parist sadast mäeltä yhtään esty näeltä. Pitää hoksail metsä puilta suunnisteisest särmilt muilta uppoomatta ankeisiin teonpuutteen vankeisiin. Riimeillä saa leikitellä miten milloin veikitellä unohtaen tärkeilyt otsakurtus järkeilyt. Nautiskellaan tästä hetkest vuosikautten, uusiinretkest ennen unen tuloa kertakaikkist kuloa. Muisteluksis ujutellen sielunsilmin sujutellen olematta etevä vähimmästkään retevä.
Pentti Pohjola 20070409 (20070409) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu