Päivänpaiste, tulta uunis värssyttelyn ollaan duunis missä muussa makuulla ajatuksist hakuulla. Tovin tuossa kynä piirtää papperille pöhköi siirtää vanhan ukon värkeissä paikkaa ei oo tärkeissä. Omaks huviks oleteltu loppusointui poleteltu eteenpäin ei ehditä järkevämpii lehditä. Kunhan sohroo kupeel kulkee tyhjyyksiltä ovii sulkee on se laman lääkettä matkois pitäin kääkettä. Joutomiesnä aikaa reilust kelpaa katsoo kaikkee peilust tuomariksi ryhtymät nakerruksiin yhtymät. Valonpuolta veikatessa arkenskakkuu leikatessa kohtamoista menentää riimirukoo enentää. Hetkens myöskin soitol suotu ruttupelin kera luotu vanhat näpit napseessa polkantahdin kapseessa. Alanteiskin tuhraeltu syvintämme uhraeltu ilman onneen osua täysin töppöö hosua. Nyt on olo tupaukon ymmärtäen juttuinlukon sarantpuolta rassasi mahiksensa hassasi. Eletty siis tavallamme husaroitu lavallamme pyörteet jättyit jumeiksi älyn ahaat sumeiksi.
Pentti Pohjola 20070327 (20070327) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu