20070319 Sihreitä

Miten kukin kulkee, marhaa
itseisyyttä siinä tarhaa
eikä pääse edemmäks
hommmaans löydä vedemmäks.
Aina uutta pitäis haalii
lämmittäisi tyydyst kaalii
joku että nostaisi
vähemmyydel kostaisi.

Olonkylmyys värisyttää
sielunsisint tärisyttää
yksinäinen ynnäily
kutenkulloin rynnäily.
Palkinnoitta patsastelu
tyhjänpäällä hatsastelu
nurilleen vie väkisin
iloo sijaan näkisin.

Eikä olla mestareita
jonnin vaan täs testareita
yhtenänsä kumollaan
himmenneellä lumollaan.
Uusi päivä taatust saapuu
rahistellen omaans kaapuu
me siel virras venymme
nollanpyöreest enymme.

Langat voivat sotkeentua
nyseröksi potkeentua
rangattomal roidulla
höntsäisellä hoidulla.
Tää on tätä tohdinpuutet
eikä koskaan minkäänmuutet
äly jatkaa lepoaan
ohjaamatta hepoaan.

Uunoilu ei vaadi järkee
illusiot äkist särkee
ojanreunall olentaa
ällivajaat polentaa.
Iloo saadaan tippakannul
ekstrointa et kotimannul
vedenvälkkyy vartoissa
mainintaa ei kartoissa.

Pentti Pohjola 20070319 (20070319) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu