Lämpötilois suojanpuolle myönteisiä ollaan tuolle siitä kevääks puhkeaa jok taas ihan uhkeaa. Merest sulaa, korppu, kansi lämmönlisäst tämä ansi iltapäivin välkkyvää herkennyttää ukkoo tää. Nurmenvihree alkaa nousta otettuja ollaan shousta puihin lehdet lähättyy kauneus siin itseens myy. Yhä aina elähdyttää linnut laulun helähdyttää rinta täyttyy tunnoista vaihteeks aivan kunnoista. Vaik täs elos haparoitu osaks jopa, olonnoitu rikastetkin sopassa ärhentelyt topassa. Haittaista kyl asuu ruhos luulis ettei täydes tuhos kutku keljuint tänäisest saatesanat, känäisest. Ikä kun se päivin enyy nurjaisuuskin samal enyy pälkähät ne korottuu happamia höplää suu. Kiitellähän tästä pitäis vatertasaa siitä itäis osais keljut karistaa mitk nyt mieltä aristaa. Lahjakstulleist ylpeilkäämme omais-ilos kylpeilkäämme täällä että olemme rukkiamme polemme. Se mik kiusaa,ei ain tapa ol nyt ärsee, lonkka, lapa kutinakaan kumoa tok ei liiveis lumoa.
Pentti Pohjola 20070311 (20070311) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu