Minämieltä tarvittaissa ykispuisuut harvittaissa järjel sopii jäsentää ettei omiin jalkoin jää. Itsetärkyys kumottava seurapoppoo lumottava tuosta alkaa tuhina hyödynnyksen kuhina. Porukoista löytyy voimaa terävöityy räimänroimaa sillä pursi puhaltuu laidoilt korkeel kohoo suu. Orvonnurkas, itse-etsis unteloitsee tyhjänsketsis imuroimat hyötyjä meriteeraa lyötyjä. Kullakin on oma tontti hartehillaan painaa kontti josta joutuu ahmeillaan luikkaammin, tai tahmeillaan. Nokka kohol aamust alkain vilistellä, sormein, jalkain työtä vaikka vieroksus harrasteist sit hieroksus. Ainoo kerta tarjoukses miks sen mistais varjoukses pelkäämällä poimia kutimeensa loimia. Vaik ois naama hevonlainen etäälkiirees, tyttö, nainen lähdettävä liikkumaan tohruumisis kiikkumaan. Rintaans hakeen hyvitettä olennalleen syvitettä sinkkuelon, etäällä takasuuntaan vetäällä. Ei oo missään tuotakohtaa näkymättömäks min johtaa piilottelu pilaisi kuk nyt harmei tilaisi
Pentti Pohjola 20070306 (20070306) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu