20070304 Vakivääntöä

Kynään kun täs jälleen tartun
ajatuksen pätkää vartun
että riimin rustailee
paperpintaa mustailee.
Aiemmin tul säveltekoo
nostatteli korkeeks kekoo
ihan helpost lopetin
värssyil itsee opetin.

Nyt oon näissä nuhrutellut
minuutteja tuhrutellut
sitten muuta sämplännyt
hanuriikin rämplännyt.
Eristeisest ulkoon elän
johtukoon vaik syystä pelän
mokailisin menoni
taakas nousis tenoni.

Vieraantuntuu porukoissa
ennen missä viihtyi noissa
kun on orvost erillä
langat pysyy kerillä.
Tottumuksen tuomaa tämä
auttomieles äijä rämä
hermo liikaa pinnassa
virettä vaik rinnassa.

Läheistieto polul pitää
mit nyt milloin kopas itää
huomisiimme halutaan
yht vaik samaa kalutaan.
Hellittäneet höpsönhaaveet
tok nuo jätti pienet raaveet
itsetunnon kontolle
olon hidust ontolle.

Paljois vuosis vähennytään
stoppiamme lähennytään
muistintähteil touraillen
aivan keveit kouraillen.
Ylhäherran tukitoimil
kopastansa hidunpoimil
enemmät ois liikoja
riittää näinkin tsiikoja.

Pentti Pohjola 20070304 (20070304) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu