Kynään kun täs jälleen tartun ajatuksen pätkää vartun että riimin rustailee paperpintaa mustailee. Aiemmin tul säveltekoo nostatteli korkeeks kekoo ihan helpost lopetin värssyil itsee opetin. Nyt oon näissä nuhrutellut minuutteja tuhrutellut sitten muuta sämplännyt hanuriikin rämplännyt. Eristeisest ulkoon elän johtukoon vaik syystä pelän mokailisin menoni taakas nousis tenoni. Vieraantuntuu porukoissa ennen missä viihtyi noissa kun on orvost erillä langat pysyy kerillä. Tottumuksen tuomaa tämä auttomieles äijä rämä hermo liikaa pinnassa virettä vaik rinnassa. Läheistieto polul pitää mit nyt milloin kopas itää huomisiimme halutaan yht vaik samaa kalutaan. Hellittäneet höpsönhaaveet tok nuo jätti pienet raaveet itsetunnon kontolle olon hidust ontolle. Paljois vuosis vähennytään stoppiamme lähennytään muistintähteil touraillen aivan keveit kouraillen. Ylhäherran tukitoimil kopastansa hidunpoimil enemmät ois liikoja riittää näinkin tsiikoja.
Pentti Pohjola 20070304 (20070304) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu