20070216 Roituista rosoa

Tunne on ihmisen sisäinen voima
haittaisist teoista mielehen soima
oikea itseään puolustaa
äläpä kulmikast liikaa jaa.
Arvot on yhteiset tulosten tulla
sopivas lämmössä somistuu pulla
kuvaises katsannos esittäin
monehen ansaan kyl harmist jäin.

Ei ollut sisua perheiseen paljoon
orvon jäi ikuiseen ankean aljoon
hävettää rohkuuden rajaus
ulospäin näkyvä vajaus.
Minkäs teet omalle aralle mielel
joka ei siirtynyt kallionkielel
näkyvii näyttöjä omimaan
ruusuisil rintaansa somimaan.

Alimmal oksalla elämänpuussa
yrittää lauseita mamplata suussa
olemat varmuuden viertoa
kuohuista kummunnut kiertoa.
Luulemil löytää sen särmimmän polun
nikkaroi nurjille jatkuvan kolun
taitavat hyötynsä tietävät
moitteenkin määriä sietävät.

Yhteisö tarvitsee toimivaa joukkoo
ei noita nynnyjä kyvyittäpoukkoon
määril tuot laatua lasketaan
kivistä kamaraa kasketaan.
Itse jos rakenteil rajoja laittoi
normaalin kulun siin samalla taittoi
jota ei anteeksi anneta
tynnyrii tukevaks vanneta.

Riimejä rustates hösöisyys ilmii
seloo kun eestaakse mennyttä filmii
kuvitet keräämäl esille
heityttyy airoitta vesille.
Sekaisest soperran surkuni syistä
polkuni pielissä kyttäävist kyistä
mielkuvain nurjissa nyherrän
toki siin sivussa kyherrän.

Pentti Pohjola 20070216 (20070216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu