Tunne on ihmisen sisäinen voima haittaisist teoista mielehen soima oikea itseään puolustaa äläpä kulmikast liikaa jaa. Arvot on yhteiset tulosten tulla sopivas lämmössä somistuu pulla kuvaises katsannos esittäin monehen ansaan kyl harmist jäin. Ei ollut sisua perheiseen paljoon orvon jäi ikuiseen ankean aljoon hävettää rohkuuden rajaus ulospäin näkyvä vajaus. Minkäs teet omalle aralle mielel joka ei siirtynyt kallionkielel näkyvii näyttöjä omimaan ruusuisil rintaansa somimaan. Alimmal oksalla elämänpuussa yrittää lauseita mamplata suussa olemat varmuuden viertoa kuohuista kummunnut kiertoa. Luulemil löytää sen särmimmän polun nikkaroi nurjille jatkuvan kolun taitavat hyötynsä tietävät moitteenkin määriä sietävät. Yhteisö tarvitsee toimivaa joukkoo ei noita nynnyjä kyvyittäpoukkoon määril tuot laatua lasketaan kivistä kamaraa kasketaan. Itse jos rakenteil rajoja laittoi normaalin kulun siin samalla taittoi jota ei anteeksi anneta tynnyrii tukevaks vanneta. Riimejä rustates hösöisyys ilmii seloo kun eestaakse mennyttä filmii kuvitet keräämäl esille heityttyy airoitta vesille. Sekaisest soperran surkuni syistä polkuni pielissä kyttäävist kyistä mielkuvain nurjissa nyherrän toki siin sivussa kyherrän.
Pentti Pohjola 20070216 (20070216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu