20070216 Hätkenteitä

Itseään jos katsoo peilist
eipä ihme, etääl heilist
vino pärstä tolottaa
aivan syystä nolottaa.
Etääl toisist vaistonvarast
nuorena jo aisti harast
minulle ei tarjoilla
lämpimyyksil varjoilla.

Ulkokuorta, sehän pintaa
hölmöö tuolle laittaa hintaa
saatuun pakko tyytyä
eikä lahjast hyytyä.
Kadoksis myös vähän sisin
niinkuin moppe lirais pisin
äijäl juoni jättynyt
rojuu tilal mättynyt.

Näit jos rupee pyöriin päässä
kaversuhteet kaikki jäässä
ilo pihal poistunut
hengenhalme soistunut.
Raukkamaista rupeil vetään
osottaa ei sovi ketään
tuomarikseen ruvennut
itselähdöst huvennut.

Sinisenä yhä taivas
papparainen unho vaivas
annettuna lahjoja
kohdisteen myös kahjoja.
Juuri meitä jäpikkäitä
hengentulelt säpikkäitä
eittenjonoo etsien
kaikkee kivaa metsien.

Peilist tsiikaa, tämäpäivä
olpa otos kuinka näivä
eipä enemp ilosta
tulevainen silosta.
Mahtoisista kiittäkäämme
näpit näppein liittäkäämme
riittävillä roimittu
väreivähäl poimittu.

Pentti Pohjola 20070216 (20070216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu