Toimettomuus hengen tappaa sit jos ylimäärin lappaa ankkuroituu vähiinsä ei saa eloo lähiinsä. Yhteenpaikkaan tuijottaissa väkiste on alamaissa surkastuma suurenee oo en mitään, juurenee. Kuopast pitää pyrkii karkuun eikä auta rupeil parkuun rätväkkyyttä tukemaan niukkahenkist pukemaan. Ihan hulluu nostaa näppei osaamatta avail säppei järkikultaa kuulemaan vähemmästi luulemaan. Esteet ovat omatekoi uniksissa saatui sekoi hypähdetään pramille antopuolist namille. Vaik on riimi kulmikasta jelppahelee ihmislasta ei ees muuta keinoa tärkeentämään meinoa. Unteluutta pitää pelkäil toimeintaakse sitä telkäil se jos rupee pomoksi huomet täysin romoksi. Pitäis pyrkii taikatoimiin luottamalla vaistonvoimiin rippeisistä riivittyy tehoinäärel hiivittyy. Mieli näitä kysyi paiskii omaehdon haaveit raiskii improvsoitais vahvemmin käsitteisest kahvemmin. Joskus jättyy jäljemmälle hituistakaan ei voi tälle päivä paistaa paraillaan syömmeen tilaa varaillaan.
Pentti Pohjola 20070212 (20070212) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu