20070207 Rypytettä

Ikä tuo esteitä yhteen ja toiseen
aiemmin kiintänyt huomioo moiseen
pakkokin vähyyttä vartoilla
edessäolevain kartoilla.
Juoksu ei suja ja työkään ei maista
risukkoon kummemmin aurinko paista
vuodet kun kohonneet luvussa
hervahteen herätään puvussa.

Täyttele siinä nyt vaateita mitään
silmäillen suuntia länteen tai itään
yhtä on vaikea virittyy
itsenskään asetteis kirittyy.
Mieltymät hyppivät ääristä toisiin
hengästysherkkänä äkist jo koisiin
ruho vaan röhnöttäis tuolissa
uppoisis ikuisis huolissa.

Äijä on jätetty matkoihin metkoist
huumoriherkistä jujujenhetkoist
laitettu orpona luuhaamaan
värssyjenvänkeitä puuhaamaan.
Onneks ees tupannut tuollaistenjoukkoon
mielistä meininkii hituiseen poukkoon
suurinta nälkää ei nielussa
höyhenelpyyhkyä sielussa.

Kuljettu monesti tuulia vastaan
laineet ne tärskineet jukuraa lastaan
antaen airot sun hankaimet
edelleen hallussa vankaimet.
Hidusti eteen ja taakse jo poistu
näinkään ei täydesti kamara soistu
tuonverran vieteri venyää
ulotteenmitassa enyää.

Valoa pilkottaa pilvientakaa
ylhäinen täysistään niukoille jakaa
lahjaksisaatua laatua
hölmöö ois hamutes kaatua.
Yhäti oppia onkehen ottaa
parhaat vaik jalkoihins yleensä sottaa
kukkaron pohjal jää hilkkuja
estämäs naapurein ilkkuja.

Pentti Pohjola 20070207 (20070207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu