Elämä meit manklaa ryllää poteros ja hetkin vyllää liikkuvuuteen laitetaan ylen tasast taitetaan. Menestyneet ei ees huomaa syventäneet olonuomaa toisillekin tasanneet kestävyyttä kasanneet. Ilo tärkee tukipylväs aatoksena jo se ylväs surunsäreet sivuttuu päivä paisteeks hivuttuu. Nyhverö ei aina ällää vähempääkin kurssiintällää ohjaksia kourihin rupee viimein tourihin. Sit on arki monenkohdal linjaisuuteen vaistonjohdal ylpeilyittä eteenpäin hommat hoituu juuri näin. Rikkautta jos on mieles pyöristynei sanoi kieles keljuilut on nollassa valoo sijal pollassa. Jokainen ei meistä välkky konstikastkin polulkälkky nuriksia tovittain palikat ei lovittain. Vainkin sielu ajas sitkii kitkerää vaik hetkin litkii ylänteitä estoja riemuistenkin kestoja. Useilla on hirmuhosu noin ei kymppiin aina osu turha tuosta pelästyy luonnemmaksi selästyy. Kunha nöyryys kompassina riittää liitoksissa tina ettei oikeist eroile huomen yli veroile.
Pentti Pohjola 20070201 (20070201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu