Lumihanat vihdoin aukes esteriltä annit laukes tämä oli ehdointa suojavaippa kehdointa. Vanhaa taloo tuulet tuivii olemista osin nuivii lämmön laidoil lähättää kylmiskohdis kiusaa tää. Ikivanhat suuret huoneet ongelmia muastuoneet parin ukon pesänä tosimetkaa kesänä. Eihän koskaan muual mielis rapaolost sehän kielis näillä nurkil pysytään tuot jos meiltä kysytään. Lapsuusajan hauskat muistot kotikoivut kuni puistot vehreää ja kukkia surut sieti hukkia. Äitä touhus ruokaa pöytään namia siin alkoi löytään yhteiseloo muistelee ukkona nyt luistelee. Taaksejäänyt ei se palaa silti sieluun pohjaa valaa etä huomen haluttais ilol kysrää kaluttais. Onnellista pitkäst elää kiitosmieltä tuosta helää vaikka välil hermostuu rumii sanoi suoltaa suu. Ainutkertaa ollaan täällä maisemia silmin näällä läheisien tuella yhteytten puella. Pysyis henkisesti hereil juurkin annetuilla kereil ettei tulis sotkuja noita aasinpotkuja.
Pentti Pohjola 20070127 (20070127) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu