Olo kun on rajallista mielentäyte hajallista kylmä saattaa ärsyttää vähä nurja tärsyttää. Hermoista se saattaa johtuu tietämä voi antaa lohtuu useil meillä esteitä kumoomassa kesteitä. Yksinäinen tuskittelee arkuuksissa puskittelee kaksinkin ehk nurittaa eripura kurittaa. Myllynpyöris itsekukin polkimilla olonrukin juurkin taitoo tarvitaan ärsenteit et harvitaan. Kunnon pitäis kaikkeen riittää onnenoloon usein liittää sydän saisi säpsettä tarvitsemaans näpsettä. Etukäteen vaivanpelko jopa jää se säihöön selko utelias etenee harhaisii ei väistäin tee. Vaikeaa ehk virees vivul tsiikaamatta joskus sivul kuta kukin keräilee ykkösinään peräilee. Tiukitellaan talventuhruis olemisen vilunnuhruis ikä-äijäks ängeten kotonurkkaan längeten. Lahjakssaatui tulleet päivät hyöntymättä monast jäivät surullista sanoa anteekspyynnöin anoa. Sukupolvet väistyy, nousee uudet jännittelee jousee lenkeil toisiins yhtyneet ruorinvarteen ryhtyneet.
Pentti Pohjola 20070126 (20070126) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu