Jumitutaan teoillemme elämä on aava amme missä lilluu riittelee uusii keinoi niittelee. Hypähtelyi, seisoksissa kintul ettei valu pissa nupinpuolta ärsyttäin etsinnöillä tärsyttäin. Pitemmäl ei hunkauduta ruuvimmasti junkauduta arkisel vaan mielellä kysynsanoi kielellä. Ymmärtäneek meitä kukaan ottamalla oloin mukaan vaiko viistost väännytään toisenpäisiin säännytään. Kun ei näyttää tuloksia etenkään juur suloksia harmaisuushan haittelee mutasarjaan laittelee. Rippikoulu täälkin käyty siihen melkein homma jäyty pikkupiirroin poimittu oletuksil voimittu. Työtätehden aikuisvuodet hyökyaaltoo, sekä luodet väkkärästkin välillä ei kyl suurel hälillä. Onnistuttu ponnistumis miinuksilkin ronnistumis kuta kulloin antimet ristisotkus vantimet. Loppusuoraa lasetellaan palikoita asetellaan ettei kipu kamppaisi alleen äijää ramppaisi. Kiitoksii täält riittää jakoon yhtäkään ei päästy pakoon lontustellaan liikkuen ajanhermol kiikkuen.
Pentti Pohjola 20070125 (20070125) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu