Yöllä tullut maahan lunta sehän on kuin lähes unta varjoomassa jäädännält kirren kauas häädännält. Tähän aikaan tuiki tärkee pakkanen voi putket särkee jolloin oltais lirissä ärräpäitten kirissä. Nyt saa miettii mukavia olonkulul sukavia taikka arjen anteita niskassansa kanteita. Elämme nyt talventunnoin käsitteisest riuskin kunnoin viruksitta voimaillen ärseksiä soimaillen. Päivänpääte onnen aihe huomisis taas uusi vaihe kehää tuttuu tallaillaan saantei siinä mallaillaan. Vanhuus änkee vieruskamuks olons kokee hidust ramuks estoisuudet aiheistuu juurilt laho lie tää puu. Silti ilo silmät avail päivälehdist jutut tavail ruutuu illoin vahtia tok tuon anti naftia. Kotiin kun on jumittunut haastemäärä sumittunut luistamalla liikuista ystäville kiikuista. Huvenneet pois vanhat veikot olevaisen taakse keikot nurmenalle nukkuneet tietoisuuksist hukkuneet. Meille vielä päivii riittää sormet tuosta yhteenliittää jaksettaisiin ammentaa liikkeel aistei kammentaa.
Pentti Pohjola 20070124 (20070124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu