20070122 Väistyssä

Totuttuun tapaan siis kynääni tartun
ensmäistä aatosta nupista vartun
muisti ei enempää suosita
pollahanpakattuu kuosita.
Vieläkään tiedä en lähtöistä latuu
norjemmin arkea, kun tuota satuu
reaalii ukkona olenta
kotisten lankkujen polenta.

Ikä tuo esteitä jatkuvast tielle
siinä on siirroissa yhäti mielle
useet jää etäälle auttamat
omintoi mitenkään tauttamat.
Näin sitä nuhjutaan aamua eteen
kahvisii poroja laittuili veteen
evästä suuhunsa tuppasi
vaaktasoon vartensa huppasi.

Puoli nyt kahdeksan kello juur täällä
yhdeksän astetta raatlasis näällä
lunta vaan härmästi heittynyt
maanpinta puoliksi peittynyt.
Selkä taas muistuttaa olemas olost
kihtikin kipaissut piiloisest kolost
vintillä vimppaus topissa
ukko tääl rajoitteen opissa.

Annettu onneksi päivien tulla
kiitoksensorttista riittelee mulla
huolimat joistakin esteistä
nävertein totutuist kesteistä.
Ei ole kroppa täs notkeannorja
yleiselt olennalt vähääkään sorja
omppuista vatsaakin tolkutta
syvin ei hyväksy kolkutta.

Nafti oon ootoilta, teoilta myöskin
tuonhan jo huomasi nuorena työskin
kuvitteil kuinka vaik pelasi
lyhemmäst narua kelasi.
Hukassa täysin ei itseltä olla
vaikka kuin vähäistä joustaviin holla
somihin mielisi matkustaa
ilompaa toisil vaik näin ei jaa.

Pentti Pohjola 20070122 (20070122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu