Vuosia kun asemillaan itseäni harmil krillaan selkävaivat lisinä kihti koives pisinä. Narisijaks nakertautuu omis mehuis liiaks hautuu väsyy kaikkeen kapeaan raamitteiseen apeaan. Eikä tästä ehjäks tulla paha pelko pepus mulla oppimista etäällä huomispäivään vetäällä. Pähkäisinä jutut pysyy löytymättä liitosysyy jäykin säärin sätkien handuinnyhdöt pätkien. Ulkona on talvikelit itseltä vaan puuttuu pelit estoisuuksii annettu toimettomal vannettu. Mones mieles homma tuttuu niskaanraahain lisänuttuu peitonalle pohtimaan kuta rupee rohtimaan. Ammukset on iloon vähis kataluus tuo äkist nähis ellei kurssii käännetä ruoriratast väännetä. Tietoisuus ehk menee tukkoon oloneväs perälukkoon jelppaa järki ravita pintehestä avita. Luulis et tää pinnallista kevitetyst hinnallista oletteitten suoroa vartuskelles vuoroa. Yksi hailee, kyl täät tästä pikku rippu elämästä uskon säilyis parempaan jetireitil varempaan.
Pentti Pohjola 20070122 (20070122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu