Meillä on takka tuos tampurinnurkas tulpesä puuttuu kun sisälle kurkas ahtainen hormi vaan jätetty sinne muk puita sit mätetty. Laitattaa kalikat asennolt pystyyn ei kyllä mallaile älysti nystyyn viiskin noit sinne kun turnailee umpisest reiästä purnailee. Pätkempii klapeja rötiskö tarvis keljutust kummasti rauhaksi harvis on vaan niin pitkiksi pätkitty sopivat silmiltä kätkitty. Teline tarvisi pinoille tuoda kahdeksi yksi siin sahalla luoda vaateriin rostille roppaisi ikuisen narinan toppaisi. Kummast kyl työhalut hukkuneet multa selkeä pakkokaan iske ei tulta manailee avutont aihetta pääl ei saa pienintkään vaihetta. Löysästi lähdetty tarpeistenperään veteläksvalumaan hetkittäin herään Ukkon kyl uneksii monista ei silti ymmärrä lonista. Haitta kun tullut, niin siinäpä jässää aatoksenpuolella miinuksens kässää enempään ei ole puitteita orhille saamatta suitteita. Yksinääneläjän reppu on lutus tunkkaisentuntua, mielessä, nutus pitänyt olisi oivaltaa laiskuuttasuosiva nollat saa. Päivistäin kiitosta ympäril heitän syvimmät saivarteet julkiselt peitän eihän siit yksikään hyötyisi kipeänleimoi vaan lyötyisi. Rasite olen ehk monille täällä hermostunheitost kun remmi se päällä jälkeenpäin jäytelee, jumittaa mielistä pienuutta sumittaa.
Pentti Pohjola 20070120 (20070120) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu