Rauhaton on silloin mieli nukkumisest jos tuo pieli ennen iltaa väsyttää suoraansanoin räsyttää. Minkäs taidat kutinoille pakko antaa vallat joille öljyy nahkaan hieroa konstinpaikka kieroa. Ajatukset alkaat ravail yht ja toista juttuu tavail matkainpäässä metkoilta ärsyt koroo letkoilta. Pyöriskelee aikans pedis vatupassi ei se jedis ruukut särkyy säädöillä ilo kuihtuu jäädöillä. Kolmasosan jos sais unta tupaan voisi tulla lunta rokottuisi roiskeilta vastapärskyn loiskeilta. Ukkoiäs estoi tarjol paikkakohta sadal varjol mitkä liivein uiksivat jäseniimme puiksivat. Pelko pois ja reppu olal entraellaan homma tolal itkemäl vaan vähenee lopunlerppu lähenee. Olemas viel, jalat, kädet noittenkanssa kunhan pädet hermoherkän hukaten soimon vesil pukaten. Etteik muka hoppu auta tuolloin täytyy olla nauta ymmärtämät yskiä huomeenheiton ryskiä. Jokahinen itsemieles eikä enää kurssi pieles kakkuamme järsitään pakkoiset vaan kärsitään.
Pentti Pohjola 20070115 (20070115) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu