20070111 Eiköpähän tästä

Usko on kuin juuret maassa
ilman sitä ovet haassa
pyrkiminen tärkeintä
vaik kuin niukast järkeitä.
Tuosta lähtee rattaat raksaan
hetkest toiseen alkaa jaksaan
möykkämättä liikoja
sisäisii vaan tsiikoja.

Välil toki palaa roput
älläämisist unhuu hoput
nuijittuna palailee
uutta jälkeen valailee.
Paljot ovat menneet ohi
eikä suurest koskaan kohi
tämäntietäin rauhoittuu
linja totuks nauhoittuu.

Eik ois kiva kamunkanssa
yhteistyisi arjentanssa
joku saattaa kysyä
huumoroituu sysyä.
Kuuleppas ei mulle passais
turhansyvält sieluu rassais
orvonpolult poistumal
nykytilast loistumal.

Vaik nois mennyt onnest eril
turpaa soittain eipä keril
useit huikkui risteitä
tarjoomassa misteitä.
Horjahtel täs käsitteissään
lorvehtelun väsitteissään
mihin säpsäin heräsi
kimpsut kampsut keräsi.

Äijänä voi höpötellä
lyhyin pätkin köpötellä
riimienkin saralla
ottimensa haralla.
Leikiks täytyy monet laittaa
sen on verran todest haittaa
aamuin pedilt röntien
illansuuntaan köntien.

Pentti Pohjola 20070111 (20070111) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu