Joulut ovat vihdoin takan sunnuntai nyt avaa vakan musta maa on paljaana totunnaisen haljaana. Kuusest rapsin tykötarpeet liinat, muutkin helyinkarpeet arjentuloo vartutaan siihenköyteen tartutaan. Entislaista oli juhla kynttilöitten valoist tuhla vanhal tyylil ahmittiin ruoanäärel lahmittiin. Oli kinkkuu, sekä kaljaa itseäns siin ääreen taljaa liikakiloi ennestään torjunnoit silt aina jään. Nuha, yskä, laimenteli kohellusta vaimenteli tupatilois oleksin sen nyt hipun poleksin. Tällätyylil mennyt aina onnistuma, hetkenlaina sit taas pohjal pötköttää umpeisissaan rötköttää. Surkee joskus nousee nuppiin punnuksii ei löydy kuppiin millä olons stabilois niinkuin reima helpost vois. Avutont täs moni sortti ruostuneena kiinni portti eikä avaint ikinä onneans et likinä. Matkoinpääst siis tsiikaeltu vähäisyyttä liikaeltu kohtapaikat karkasi hölmö olin, parkasi. Ukkona nyt köpöttelee niitänäitä höpöttelee terveyt jos riittäisi haastamuksiin liittäisi.
Pentti Pohjola 20070107 (20070107) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu