Loppiaisen nyt on aatto ilman lunta, eteensaatto tiedä kuinka kestelee normaaltalvee estelee. Seinäinsisäl tolvehdittu riiminpätkii holvehdittu uuniin klapei mätetty vastuut hiiteen jätetty. Eletty kuin mulli pellos aiempien aattein vellos ukkoäijän umpeita tyhjänpäivän kumpeita. Juurkin olon kevennykseks marginaalin levennykseks pikkusia poimuja rinnanseudun loimuja, Vieras sanois, ukko tukos avainta ei edes lukos älyllisen äärelle terävyyden häärelle. Luullust totta joka sana ummel juuttui moni hana innoin aikoi edetä henkenskuivaa medetä. Oletteiksi surkastuivat luulot tyhjyydessä uivat mittaris vaan nollia kaventamas hollia. Unelmissa onnistuksii tehoisia ponnistuksii arjes mäki jyrkkeni mokailuihin tyrkkeni. Kiitosmieltä silti käyttää sisint nöyryys yhä täyttää ettei ilo hukussa jatkuvuut yh tukussa. Hyödynteet on mitä milloin uupunutkin usein illoin nupin tyynyyn kallistais uskoo uuteen vallistais.
Pentti Pohjola 20070105 (20070105) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu