Perjantaissa pällistellään mustaa mata ällistellään joulu kun jo ovella rauhantahtoo povella. Ylihuomennahan aatto korvatunturilta saatto pukin jakais lahjoja tarpeisii, ja kahjoja. Ihan tuttu partaniekka ennen meille, vakikiekka nyt täs äijät ukkoja remelteistä tukkoja. Lapsenmieltä yhä riittää parahisiin tuntuin liittää tähtisilmil soreille kipinkapin koreille. Aivan tärkee, joulupukki ärehiset oloist hukki sietävyyttä enyttää pätkääpinnaa venyttää. Säilyis kestoisena tunne kulkipa vaik ihan kunne lämmönläike rinnassa myötäelo pinnassa. Hienoa taas tsiikail valoi kynttilöitten liekinpaloi murheet tuossa unohtuu loihtii sadun joulupuu. Entäs sitten, kinkut, kaljat laatikoitten monet valjat riisipuurot, torttuset jarrumies kait ole et. Odotus ain kihelmöivää arvailujensorttist häivää yskät, nuhat, edemmäs sisälpääsy medemmäks. Vanhal riittää, kun saa olla lähipiirin katsannolla puuronääres tavataan ilonläike havataan.
Pentti Pohjola 20061222 (20061222) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu