Räähkäst turhaa meluu pitää ruojussaan kun virus itää hyväksyä tilanne liiveinkäynyt pilanne. Tuntuis ettei keljuint sorttii näkymihin rakoo porttii joulust sais taas tykätä eväspöytää kykätä. Uunis juuri muhii liha tuohon ei tuu ikin viha kotikaljaa, laatikoi riisipiiras, herkut noi. Tsiikatessa joulukuusta ottaa eroo toimest muusta kynttilöi ja koristei hilpetöörei, soristei. Nytkö miel on lämmin hellä aurinkoinen hengentellä köhät, nuhat, unohtuu vehnäsellä pysyy suu. Arvausta tällähetkel prognoosi kyl valoon retkel ekstraa mielis löytyvän tuttuun tuiskuun töytyvän. Suurin onni, olla jalkeil lantustellen, tuvanpalkeil millintarkast havaita käsitellen tavaita. Paljon vaik on ikää mulla aikuiseks ei henges tulla viritteisyys palkitsee nuivannäpryt kalkitsee. Lapsuudesta jouluntunnot pukkiinuskot viel kun kunnot illansuuntaan mentäissä ajan kitsaast entäissä. Tulhan viimein oottovieras silmiänsä siinä hieras jakoi nätit paketit leiskui rinnas raketit.
Pentti Pohjola 20061220 (20061220) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu