Viikko Jouluun, iski räähkä paikankohdas ehkpä näähkä tuore taudin tallenne ois vaan kevyt kallenne. Eellistalven tukisteli hyvänolon hukisteli loppiaisen lopetti sietävyyttä opetti. Kasitviikot ukon niskas rättioloon, läjään kiskas peitonalle silti ei nautinnan vaan hiiteen vei. Iänkans ei ripeet riitä lässyttää jo tohtii siitä möllötellen tuvassa aikaansaanti huvassa. Onni et on jaloillansa kohin tyynest aloillansa sais vaan pitkään punkailla yht sun toista hunkailla. Lähdöt siis ei kummanmoiset viilettävät ohi toiset älyissäkin etäällä ponnisteisest vetäällä. Jokaisel meil leipäheitot missä kiehuu somast keitot ääressänsä innostuu kelotu ei kohdas puu. Helpoin polku valittuna ihan niukkaa halittuna ruutuinääres tölläten soitellen ja kölläten. Tattiksia antajalle ylhäisel tuol kantajalle kompurast ees patikoi myönteistä se oloon toi. Nöyryyt täytyis tukevoittaa lamaluonne kampist voittaa ennen hengenheittoa nurmenalle peittoa.
Pentti Pohjola 20061217 (20061217) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu