Tulihan se nuha jälleen Kierteisyyttä lisää tälleen miten touhun rakentaa onko kohdallansa maa. Kinkunpaistot, tortunteot useist hommist ihan keot lämpöä jos nostelee venymisel kostelee. Ei oo omas otos tämä ukkona jo saumoilt rämä herkutteluu viruksil ärsehillä piruksil. Pitää kestää, siitä turva luulis että hetkenkurva niiskunnat et niukkenee muukin rässöö hiukkenee. Joulu antais uutta potkuu komerot jo eväist notkuu intomielin maistelis aromeja haistelis. Voipi mennä täysin maku röhinöistä haitanhaku toivois eroonpääsyä sotkemas ei rääsyä. Oottais hengel herätteitä kapeudest perätteitä ystäviikin ymmärtäin nalliks vaikka kivel jäi. Loitontuisi narinoista tyhjänpäivän marinoista huteroisist kulkemist itselt onnen sulkemist. Ruskistuvat pullat uunis värssyinvääntöö hivest duunis jota pieneks lääkkeeksi ettei tylpy kääkkeeksi. Musta maa ja valonpuute sellaisehen nyt on juute ehkpä juhla edentää kohdaltullen medentää.
Pentti Pohjola 20061217 (20061217) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu