Syksynkulku menee oudost talven, lauhan, sekasoudost lunta ol ja pakkasii huuruisien nakkasii. Paritviikot riitti sorttii tarjos luonto erikorttii lämpöasteit lähätti muistot aiest vähätti. Kesäkeleis saa taas sutii ruojuinpohjiin löytää mutii tanner sateest lionnut ennusannit vionnut. Ryskätuulta aina riittää eteläinen sitä siittää unessa ei esteri päivittäisest testeri. Musta Joulu ehk on meillä uppokelit sorateillä tuohonsuuntaan tuhistaa kortteja ei muita jaa. Onni, ettei peililiukast jalkine tuos läpsää tiukast luita säästyy murruilta kompasteisten turruilta. Seisemäs nyt Joulukuuta tarveis nuuhii metsäst puuta jonka sisään soluttaa kynttilöitä oksiins saa. Niitä sarja loistelemaan iki-aikaist toistelemaan välkehtimään valoja ympär mailman taloja. Kinkkuu löytyy silloin pöydäst ähkyn aihe helpost löydäs piparit ja namuset ol vaik hampaat ramuset. Valkoparta lahjat jakaa yhdesolon samal takaa tuota ennen kylyssä astepaljoin sylyssä.
Pentti Pohjola 20061207 (20061207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu