Oppimanominta lapsena tärkee, puuttuiko pojalta, käsitet, järkee tuppisen suuna kun tölläili edisteest etäällä mölläili. Sitten jo jättivät omaansa rauhaan natikka saanut ei enempää kauhaan peukalo keskellä kämmentä ruttuises sielussa hämmentä. Itseltä kyselen vanhana tätä vähihin viskattun joltinen hätä todistust häpesi näytellä ehtoi ei ällännyt täytellä. Reppu jäi kirjoineen unhona naulaan harrastehenkiset omivat paulaan uitiin ja leikeissä lorvailtiin totunnoin tukkoisii korvailtiin. Mäkehen, hyppyriin talvin ol hoppu pimeäntullessa nautinnast toppu näinpä jäi läksyt ne lukemat kehitteenkohennus pukemat. Hitaast siis hivuilin hyötyisten tielle aina juur ekana leikkinen mielle unohtui täydesti opinta numeroin suuremmiks kopinta. Kylläpä romaanein tiiraus kiinti tunnelman täyteys juonineen siinti arki ja kuvite yhtyivät ykkösiks pakosti nyhtyivät Silloin kun harvasti ope mult kysyi turpani tukossa taatusti pysyi mieli ol täydesti muualla kiinnosteinpöydässä ruualla. Ei ollut uskoa viehättää ketään kauempaakurkinta asettui setään samaa sit tittelii naahataan viimenä jonossa kaahataan. Harrasteet löysivät muhevan mullan unohti kainalokanaisen kullan ei ole muavarten syntynyt tukemaan toheloo ryntynyt. Kahdeksankymppii ja pari viel päälle äijäl täl kertynyt silmiennäälle omasta tehtaasta soitteita riimeinkin kasailuin koitteita. Etanast evästä annettu huomaan näitä nyt ruvettu esilletuomaan tässäpä pääpiirtein tarina lisänä nurjuutten narina.
Pentti Pohjola 20061204 (20061204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu