Tääl on pyhäaamun rauha kolise ei koneenkauha syksynpimeet sysäilee valoisuutta nysäilee. Mielel täytyy hakee tuikkuu lavennalla olonhuikkuu iloisuutta etsien jöröilyä metsien. Suomes neljä vuodenaikaa hämypuuros tässä taikaa pääsee piiloon myönteisest lähes pakon työnteisest. Kohta kuusi pirtinnurkas tontut hiipii kilttei kurkas lahjoi pukki jakelee kiukkusäkkei pakelee. Vanhat mielii rauhaisuutta todentunnet yhä uutta seimenlasta muistaen arkee taakse suistaen. Peräkylän takanurkas kapeasti ulos kurkas medioit silt tarjolla uteluuden varjolla. Yhä kansat nyrhyi kostaat aitouttaan vihal rostaat muuttumatont meininkii älyn ukset pysyyt kii. Raakamaisuus se siis pramil verenhimo tuossa namil eivät snaijaa parasta itselt jottei varasta. Mikä täs oon mestaroimaan älympiä testaroimaan kamarista katsellen hölmyyksiä satsellen. Parannust yh hakekaamme nyrjäisiä pakekaamme lyhyt kulla olenta satsillinen polenta.
Pentti Pohjola 20061126 (20061126) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu