20061120 Hanurihelkkyä

Hienoa kun kurtut soivat
elämyksii uusii toivat
Vehkalahti pytingis
nostalgiaa sytingis.
Kotka-Harmonikat tuolla
parastansa saivat vuolla
tähtitaidoin avustein
sfäärei lähel kavustein.

Meikäläinen vanha ukko
korvakuulos, haitantukko
nauttimist ei estänyt
ulos jujust vestänyt.
Oispa tässä nuori sälli
ruttupelist koprin tälli
soittolaval harppaisi
käsiläpsyt skarppaisi.

Salamast noil sormet liikkui
hymy huulil auvost kiikkui
ei tuu erhe esille
poikkipuolet pesille.
Koulutettui ovat nuoret
senpätähden siirtyy vuoret
monimutkain kohdalla
avovesil johdalla.

Ennen kelpas vaatimaton
asustlähtein laatimaton
pussihousuis, saappaissa
fortetyylil raappaissa.
Tanssimaan sai siten kansan
jurous vaik laittoi ansan
silmii ylös siirteli
minnesattui liirteli.

Pätemisthän sekin oli
kupoolist kun omii koli
valssit, polkat, sottiisit
hiuksenrajast lähti mit.
Harmonikka, virkanimi
maha-uruks moni pimi
synnilliseks sorrettu
laatuiseenkin orrettu.

Pentti Pohjola 20061120 (20061120) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu