Hienoa kun kurtut soivat elämyksii uusii toivat Vehkalahti pytingis nostalgiaa sytingis. Kotka-Harmonikat tuolla parastansa saivat vuolla tähtitaidoin avustein sfäärei lähel kavustein. Meikäläinen vanha ukko korvakuulos, haitantukko nauttimist ei estänyt ulos jujust vestänyt. Oispa tässä nuori sälli ruttupelist koprin tälli soittolaval harppaisi käsiläpsyt skarppaisi. Salamast noil sormet liikkui hymy huulil auvost kiikkui ei tuu erhe esille poikkipuolet pesille. Koulutettui ovat nuoret senpätähden siirtyy vuoret monimutkain kohdalla avovesil johdalla. Ennen kelpas vaatimaton asustlähtein laatimaton pussihousuis, saappaissa fortetyylil raappaissa. Tanssimaan sai siten kansan jurous vaik laittoi ansan silmii ylös siirteli minnesattui liirteli. Pätemisthän sekin oli kupoolist kun omii koli valssit, polkat, sottiisit hiuksenrajast lähti mit. Harmonikka, virkanimi maha-uruks moni pimi synnilliseks sorrettu laatuiseenkin orrettu.
Pentti Pohjola 20061120 (20061120) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu