Tarinan sais joka kulust päästämällä estot sulust vähimmästkin vääntäisi nupit suuntaans kääntäisi. Mut ei massoil vähää halui entisiinsä oloin palui unohdetta aatteleet sillämallil saatteleet. Hyvin taikka paremmasti kavereitaan varemmasti tämäpäivä jousena ylimmäksi nousena. Kärjest kaukan hirvityttäis avuttomuus irvityttäis tuohonhan ei upota vängälläkään lupota. Muistot oisi huomeneväs itsens arjest sinne reväs poluillansa poleksii hämyn seas oleksii. Yksin kun on itsens kanssa erilainen tietyst tanssa ulotteil ei ääriä kelpaa huomas hääriä. Jos taas pelkää omaa seuraa muitten matkassahan teuraa pölpötyksii kuunnellen oma loiloi suunnellen. Antamalla pyytämättä kenkään mieltä hyytämättä valonvaivoit rikastuu ilon portail tikastuu. Uudet ootteet nurkanpiilos miellehaluin etäsiilos tuolta joskus vilahtaa onnenkello kilahtaa. Pelko pois ja matkantekoon enenteitä haaliin kekoon siunattua sorkintaa laidattahan vehree maa.
Pentti Pohjola 20061110 (20061110) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu