Lokakuu loppuu, ja tässä sit ollaan ei tullut uusia inspiksii pollaan vanhasti kynäni kapersi homeisii fraaseja napersi. Yhtä ja samaa tää, ojaa kuin kaivais ilman tuot tokihan erlailla vaivais tuokiot riimeillä täytetty hengissäoloa näytetty. Vanhana miehenä, vähätteist apuu lähespä nollasta alkanut kapuu nuoruus men erlaisis elkeissä maatalon töissä ja telkeissä. Laiskotti lähteä aikaisin aamul elikoil apetta, sontien laamul maitoa utreista heruttaa omia innosteit peruttaa. Raha ol tiukalla, tuttu tuo juttu haaveissa hankkia, vetpeli, ruttu millä ois mieltänsä lohtanut edisteen polulle johtanut. Sotien jälkehen vähästi valkes umpinen pimeä, että se halkes pottuja kauppaan, ja ostamaan orpoisel ololle kostamaan. Haiska ol hanuri, palkeet siin vuoti ikkunapaperil vähemmäks suoti tuota ain viikkoisiks lopuiksi paris jo päivässä topuiksi. Seuraava sisäls jo kohomman kunnon valkean vartalon, pohjanmaan tunnon äärehen moni meist asettu nöyriksi valjaisiin lasettu. Yhdellä pitkäst ei tahtonut jatkaa laatuiseen laitteeseen, vielä ol matkaa velaksi merkkiseen tarrasi pitkästi tuolla juur sparrasi. Uusia ehti viel muitakin mukaan talous työnnähti edumpaan sukaan puutteinen taito vaan rajasi ylemmilt otatteilt hajasi. Nyt ovat riimitteet, piristepaukkui ei tänne kiiriksi kummempii haukkui sanojain loiviksi laittelen kuivuneit oksia taittelen.
Pentti Pohjola 20061031 (20061031) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu