20061029 Penkaeltu perskoistamme

Lapsi näkee luonnonihmeen,
katsein hellin, silmin suurin.
Äidin rakkaan helmaisissa.
isin polven poukamissa
Mik on olla, turvaa luona
-hyvyyttä jokataholla.

-:-

Sinun käsissäsi, oi nuoruus
elän entisteni vauhdilla
Kaadun monesti
-nousen horjuen
mutta arvoja kunnioittaen

-:-

On tarve uskoutua
-tarve polvistua
Menettämättä mitään
-jäämättä jälkeen
eivätkä
rakennelmat enää horju

-:-

Kultaista on terveys
ja maailma sitäkautta
Auttavia asenteita
lauhduttavia lepytyksiä

-:-

Tuuli tuikkautui
ikkunasta sisään
-Päivää! - tervehti
Älä homehdu ihminen
katso oikeitten perään
saat vielä hapen
ilman lisämaksua

-:-

Miksi en sano
-on ikävä ihmisiä
Ikävä heitä, joista pitää
Vaan käy yhä pienemmäksi
-ettei olonsa kipua tuntisi

-:-

Sinun rantasi
on minun aavani
Pursi airoitta ulapalla
ajatusten lentäessä
-kuin peipposet
Takertumatta ydenkään
ruusun piikkeihin
Utelen näin itseltäni
-ja peläten vastauksia

-:-

Moni asia tarvitsee paljon työtä
-hikihelmien otsakoristein
Uutteruudenperään, - uutteruutta
ihmissuhteitten takia ja muutenkin
Helppoa vasta, vaikeuksienjälkeen

-:-

Vuorelta näkee kauas
-saaria, merensylissä
laineitten leikkiä iloisesti
Minä katson, tästä ja nyt
painaen visusti mieleeni

-:-

Muistojen maisemat
-nuo kultaiset
Saunojen savut
-heinäntuoksu
Elämän lipuessa
luonnikkaasti uusiinsa

-:-

Totuus paista valona ihmisille
ulotuta meitä toisillemme
Ettemme itkisi ikinä
-emme erehdystä hyväksyisi
vaan luonamme olisi oikeus

-:-

Emme täytä yksin tyhjiötämme
ja vaikka levittäytyisimme kuinka

-:-

Miten vähin keinoin selviäisikään
jos pelkkää plussaa pussittaisi

-:-

Kyllä meistä huoltapidetään
mutta itse ei saa olla vastaan

-:-

Vähänhän voi ihminen itsellensä
jos halu pysyy pysähdyksissä

-:-

Jos ei ole sisäistä selkeyttä
mistäpä mielenvalo loistaisikaan

-:-

Silloin on eletty oikein
kun kiittämiseen ei kyllästy

-:-

Jokainen päivä on ilo
vaikka surun läpi katseltuna

-:-

Mykkä tuska ahdistaa
ja antamatta edes selittää

-:-

Iloa on köyhtyneessäkin mielessä
vaikka bonukset poissa

-:-

Taivaalla tähdet ja kuu
eikä ihminen ilman, ihailunnälkää

-:-

Jos sanoo aina ensiksi, - Ei!
muualla uskotaan se liiankin helposti

-:-

Pulmamme voivat jäädä päälle
ja asiat epäjärjestykseen

-:-

Paljon puhutaan siitä
ettei tarpeeksi puhuta

-:-

Vähäkin on paljon
kun tyhjäntakaa tarkastellaan

-:-

Ainahan me kuunnellaan sanojen sävyjä
ja valmiina ottamaan loukkaukset lennosta

-:-

Ihminen aistii puutteellisuutensa
ja juuri toistensanomista satiireista

-:-

Ajatukset syttyvät ja sammuvat
tekojen odottaessa jossakin kauempana

-:-

Jos on  tarpeita enemmän kuin taitoja
väärinkäsitys välttämätön

-:-

Naurua naamaan!
ja ostetuinkin hampain

-:-

Olemme kaikki ruokamultaa toisillemme
vihersipä laitumemme, taikka ei

-:-

Ihminen on kuin soitin
jos sitä ei viritetä
Oikeaa säveltä ei löydy

-:-

Huolimaton hän
joka ei tee välttämätöntään

-:-

Nauttia vahingonilosta
kuin söisi kaverinsa lautaselta

-:-

Ihminen on ennenkaikkea utelias
-ja kuulemaan sitä
Jota jo joku toinen aikaisemmin

-:-

Ihmisiä lähellä silloinkin
kun erämaahan eksyneenä

-:-

Turva, uskoa oikeisiin
pyöripä mielessä mitätahansa

-:-

Syntisyydessä ei ole sääntöjä
ja yksi paha aiheuttaa toista

-:-

Pienikin piste
voi merkitä kaikkea
Ja suurikin summa
soraistua täysin

-:-

Sallivuus on se elementti
josta voi lappaa, ja lappaa

-:-

Sallimalla toiselle täyden
etenee itsekin

-:-

Joku huutaa
-eikä sano mitään
Mutta toisen
kuiskaamatonkin kuuluu

-:-

On luultua huolta
ja sitä, mikä nimensä ansaitsee

-:-

Halu olla toisten avuksi
perustuu omaan paljoon

-:-

Hiljaisuutta ei saisi pelätä
sillä sen mitta ei enemmäksi ehdi

-:-

Rauha ja hiljaisuus
ovat niitä
Minkä pohjalta
meluakin kestetään

-:-

Tekeminen on terapiaa
ulotuttaen ihmistä etsimiinsä

-:-

Kukaan ei korvaa toistaan
on se niin terävästi
-oloonpiirretty

-:-

Jos vähemmän itse jaksaa
se tietysti maksaa

-:-

Pojat ovat aina poikia
Vaikka vuosikymmenten
vapistamia

-:-

Nautinnonhalu
-naamioidaan
pyyteettömyydeksi
Ja saadaksemme pitää
-viattomuuden versiot

-:-

Paalupaikka on ihan jokaisella
-tehdä hyvää
ja antaa anteeksi

-:-

Vanhaa väsyttää usein
ja sitä kutsua kuuleminen

-:-

Aikaa ja tilaa, ajatella
-muistaen
että yksinäisyys
-voi olla myös etu

-:-

Terve tunto kannattaa ihmistä
ja vaikka vahinkojakin sattuu

-:-

Onni syntyy kokemisen kimpuista
joita mieli, - lisämehustaa

-:-

Jokainen ei taida, kaikkienkanssa
-tosiasia, mitä mielletään liian vähän

-:-

Ei jokainen meistä ole ihailun arvoinen
-ja vaikka saisikin suosiota

-:-

Emme tahtoisi tulla häirityiksi
mutta emme hylätyiksikään

-:-

Kivojahan ihmiset ovat
ja jos myöntyy kaikkeen

-:-

Kuka on vapailla vesillä
navigoikoon oikein

-:-

Ensin ei ole keinoja
ja myöhemminkin
niittenpuutteeseen
kompastuu

-:-

Mitä minäpienempi ihminen
sen suuremman tilan vaatii

-:-

Vanhan ihmisen ruuti
on kastunutta
Mutta sentietäen
vahingot pienenevät

-:-

Kevät hymyilee meille
osaisimmepa sitä takaisin



Pentti Pohjola 20061029 (20061029) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu