Aamulla herätes, palat kun haukkaa kupposet kahvia samalla naukkaa moottor jo pienillä kierroksil tunnon sen turtuneil hierroksil. Ukkoiset päivät ne eestänsä löytää eipähän edemmäs raitille töytää pelkkää on kotista käplöötä rutunkin nappuloin näplöötä. Kuulossa kyllä tuot, tukkoisentuntuu niinkuin ois esteenä paksua huntuu mik korva aiemmin kakkonen ykköseksmuuttuman pakkonen. Tarkistan useesti tikitteel kellon umpeises tyhjässä välillä vellon ääntä kyl ammentaa tajuntaan osast vaan siltikin selvää saan. Äijyyden haittoja monia jakaa siltikin perusta, luulisi vapaa jos ei noil taudeilla hutkita omia kaavailui mutkita. Pitkähän ikä on palkkio paras unelmat roikkuvat juuri tuon varas tunteisis, tulta viel uunissa mielkuvat meheltää duunissa. Mitä muk kertynyt, ilojensalvoon noita ei ehtinyt nuorempan valvoon silloin mink sivuhun jätätti reppuhun painoksi mätätti. Omista vähistä tietoisna toki alempaa luokkaa siin olevans koki tyhmänä koulussa vastaamat plareihin kymppejä lastaamat. Harrasteet hävitti, tyrkimmät huolet pengottiin piiloista sileemmät puolet soitolla sitkyyttä keräten tuollaisten rönsyihin heräten. Pännää kun pyörittää jotenkin näpeis vapailee sellaisii, jotka ol säpeis ylhälle kiitosta kumajan totutuis juurikin rumajan.
Pentti Pohjola 20061026 (20061026) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu