Pientä on ihmisen piiperrys täällä telluksen kaarevan kantisen päällä luuloa toki on roimasti ettäpä järkätään roimasti. Avaruus yllämme rajaton mitoilt äärtä ei löytyisi ikuna hitoilt syksyisen iltana tiirailles kutisteen olijas viirailles. Luotu nuo tähdet ja galaksijoukot ympäri tyhjyyttä paikkoinsa poukot isoin on sinne ne suipannut valon sen vaivoitta huipannut. Julmetun etäisin pisteinä pinnal taivahankaaren tuon tuikkivan hinnal yrittää kohtaans vaik kohentaa sekaluus tsekkailuu ohentaa. Kuutamo tähdet ja palava mieli tuota ei selitä kankea kieli valtava yllämme yltäisyys älystä ohitse kyltäisyys. Likaa jos tuollaista tuumia haluu pianpa arkehen äkisti paluu rajainen reknailu rasittaa siellä kyl tuokion olla saa. Hyvin on pitkällä tietoisuus noista vähää ei utelunhalua poista kuutakin käyneet jo kurkkaamas mukamas alueit nurkkaamas. Edemmäs olisi toki viel tunkuu jonnekin marsin sen suuntaisiin hunkuu tuonne jos tökkäisee raketin menettää ainaiseks paketin. Nauraen sieltä ei takaisin tulla monenkin mielpide eikä vaan mulla rajat on alus jo piirretty sivu jo nykyy väh liirretty Tokihan kehitys jokaista jeesaa heikommal habitteel vähempkin peesaa käytellä esmerkiks nettiä muutakin sorttia ettiä.
Pentti Pohjola 20061021 (20061021) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu