Mitenmilloin kynä piirtää ajatusta talteensiirtää enempään ei eväitä löydy tuoreit keväitä. Siltikin on joutoo paremp uskaltelee suhrii aremp leikkimielel laitetaan höpötettä velttoo jaan. Ihan hidust faktaa näissä loppusointuin riveinpäissä yleens luikunlaskua narikuivaa kaskua. Harkinnut oon lopetusta kosk ei hommaan opetusta ällennyksen saralla jononjäljes varalla. Yhä helppoilua haluu lähtöviival totust paluu vauhdinotos rönähtää eihän julkikelpoo tää. Omat ovat kyllä sivut serkku hoitaa, tuonnehivut kuukausannos lähättyy ulommas ei mitään myy. Riippuvuudeks tämän miellän vaivannäön kaiken kiellän hivenest on troppia sais vaan passest koppia. Elämä ois erilaista lähempän jos pysyst naista tuolta rostuus estänyt painettakaan kestänyt. Ujo-äijä, hidas hotu onnistujat, toinen rotu nauttikohot anneista ekstraluokan kanneista. Vielä täällä päivii suotu kiitost tuosta esiintuotu ihmisenä olosta tiiraelust kolosta.
Pentti Pohjola 20061020 (20061020) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu