Pakkohan se on nyt myöntää taka-alal vuodet työntää kävelykin köppääntyy sieluisestkin höppääntyy. Vaikka luulis, entisesti äkisti sen kumoo testi lyhyyn pätkän viiraten huilaamist jo tiiraten. Itseä on turha sumuil enempien esei kumuil taaksejääneet onnisteet rivakasti ponnisteet. Sauvainkäyttö hidust narraa työntöapuun liikaa tarraa ne kun jättää, irvimäl leikkimättä tuhrul täl. Ukonköntty, myöskin eteen haaveilis vaik paikast reteen aristaa jos nivelet tukantupsuu hivelet. Kotosalla arjet, pyhät saldoköyhää sithän nyhät loppuelos laskua vaimennuttaa kaskua. Makuuksil ei auta jäädä kompressoris silleen säädä vaikka vähän kivistäis nokikkaisest olla näis. Tenkapoo siis huomisuhka alentuilee yrtteenpuhka lojollens jos lopahtaa kanveesilleen kopahtaa. Hulluu alkaa moista pelkäil riittoansa mihkään telkäil lisäänny ei voimilta väistyy tahdoit toimilta. Järjestys on juuri siten yläkerta päättää miten remmiin käy ain nuoria älynvälkkeelt suoria.
Pentti Pohjola 20061020 (20061020) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu