Työhän se kahlitsi kakarast saakka että jo natikast vapaasta raakka pikkusen paimenen pakersi arkkuuskin tuntoa nakersi. Iso ol haka ja metsäinen maasto jotenkin kevinyt tuollaisest paasto sieltä vaan ammuin ol haenta mieluisist leikeistä paenta. Alueel tuolla ol soisiikin kohtii hätä ol housuissa, kuinkahan tohtii äkkiikö elikot löytäisi vaikopa tyhjihin töytäisi. Lapsena äkkäs nuo paikallishajut tuoksujen tulvinnat, huumaavanrajut siinä ol sisäisest kukulla ympristö anneilta tukulla. Hevosii vietävä yöksi ain pellol monet nuo aattehet siinäkin vellol selästä laukassa tipahdin jalkoihin musan sen lipahdin. Polvisis pöksyissä kintut ol naarmuil hopat kun hermona suurille paarmuil klapeinkin mättiä katoksiin tarttua toimihin penskan siin. Myöskin ol se aika, häkis kun hyppööt rannoilla reikunnan täytistä typpööt kyllä he juokspoikaa jujutti omia olojaan sujutti. Törki nuo kylvetyt hernehet maahan etuisel sormella juurikin saahan äitiä äkkiä ikävä käsky ol kauhistus, hikävä. Tunteja tuhrusin urakan ääres maalliset keinot ei riittäisi hääres ensises yrittees yllätyin poikasta moititaan väärin syin. Rysähdin pyörällä röpikönmäes hutikkaukkoja kahtpuolta näes laite ol paskana, selkään sain olinkhan ansainnut moista lain.
Pentti Pohjola 20061016 (20061016) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu