Kukin elää vointinsmukaan eikä siitä määrää kukaan riko jos ei lakeja olenteita vakeja. Toisil tarve hörhötellä älynpaljoil pörhötellä niukkii vähäin tasoja mataloittaa kasoja. Auttavia, heitkin tiellä iloisella yhä miellä selkäpuheit pitämät kalseutta itämät. Opeteltu jos on tavoil passel eväät menolavoil huono ei pääs tarttumaan miinusmerkkist karttumaan. Vanhat näyttää ryppyisiltä etääntyneet, hyppyisiltä nuoril konsti ymmärtää selkeenä et joten pää. Rokit soivat nykyajas meluisuutta joka pajas konekiväär lärppyä ota siint nyt tärppyä. Näös, kuulos, meil jo vikaa siin ei hoksaa jujui pikaa ukkoikä tarjonnut ekstraa hidust varjonnut. Toivois ettei nuoret haukkuis väärinkuultuin tiskiinpaukkuis yrittäisiit oivaltaa paras jäänyt vuottentaa. Silti tahtoo nähdä huomen vuodenajat, kotisuomen lahti hopeit tarjoten koivut paisteelt varjoten. Elämä on työtä, leikkii hoksattaisiin kaikes veikkii mit ei matka mitätöis ilol lossiks harmit löis.
Pentti Pohjola 20061013 (20061013) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu