20061013 Vanhentuissa

Kukin elää vointinsmukaan
eikä siitä määrää kukaan
riko jos ei lakeja
olenteita vakeja.
Toisil tarve hörhötellä
älynpaljoil pörhötellä
niukkii vähäin tasoja
mataloittaa kasoja.

Auttavia, heitkin tiellä
iloisella yhä miellä
selkäpuheit pitämät
kalseutta itämät.
Opeteltu jos on tavoil
passel eväät menolavoil
huono ei pääs tarttumaan
miinusmerkkist karttumaan.

Vanhat näyttää ryppyisiltä
etääntyneet, hyppyisiltä
nuoril konsti ymmärtää
selkeenä et joten pää.
Rokit soivat nykyajas
meluisuutta joka pajas
konekiväär lärppyä
ota siint nyt tärppyä.

Näös, kuulos, meil jo vikaa
siin ei hoksaa jujui pikaa
ukkoikä tarjonnut
ekstraa hidust varjonnut.
Toivois ettei nuoret haukkuis
väärinkuultuin tiskiinpaukkuis
yrittäisiit oivaltaa
paras jäänyt vuottentaa.

Silti tahtoo nähdä huomen
vuodenajat, kotisuomen
lahti hopeit tarjoten
koivut paisteelt varjoten.
Elämä on työtä, leikkii
hoksattaisiin kaikes veikkii
mit ei matka mitätöis
ilol lossiks harmit löis.

Pentti Pohjola 20061013 (20061013) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu