Kutsumatta ketään kylään melkopian joutuu hylään omaseura ainoa suosii toki kainoa. Etsittävä itsestlähtöi tietäen, ei valmiiks tähtöi arkimiel kun saatuna helpeisiä laatuna. Pakko siinä punniskella nurjissakin nunniskella myllynantii ventaten tuherretta tentaten. Äärest kun saa jonkin otteen mappiin laittaa talteen sotteen kone hyrrään pärähtää orjaksensa ilol jää. Etempää voi huvituttaa ukko tyhjiins kuvituttaa luullen suurta syntyvän marronalle kyntyvän. Sellainen on poissa kuvast kunhan keljun heippaa tuvast mielenrauhaa etsien tohelteluu metsien. Vähästä ei tule suurta pitäis olla laatujuurta ajatteista aarretta kipinäistä kaarretta. Tavallisel tallaajalla yksi yhteen mallaajalla riittää elon tarjous hieman paistet, varjous. Nöyräst silmää mailmanmenoo eteenpäistä, taaksetenoo pahimillaan kidutust järjenjuoksun hidutust. Kotimaa tää somansorja vedenvälkkeel ollaan orja hellettä ja huurretta ryösteskelyn puurretta.
Pentti Pohjola 20061012 (20061012) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu