Sopumieltä riittämällä toiveit yhteen liittämällä elonkakku kaunistuu hymyst iloo silloin suu. Pienempikin pistättely toisten toimein mistättely antaa ala-arvoista karaistuneit harvoista. Laivaa ei sais kivil ajaa jokainen meist jotain vajaa rahanpuute, läheiset itarammat näheiset. Yhäkin kun aamuun herää taaksejätty voimaa kerää ellei sitä perustaa uudel eloons herustaa. Väsymällä vähäintuloon olemat ne luisuu kuloon ankeus on ankkuri siin se seisoo vankkuri. Noista yli hyppäämällä ilonliepeest nyppäämällä tarjonkirjo levenee kuorma reslois kevenee. Toleranssirajat muistaa hiiltymättä hommat luistaa ensteistä on etua sujunnuttaa retua. Kiitoksii ei tarvi säästää myötämielen vallol päästää sä ja sä tät ravitit oikeil ohjeil avitit. Miks siis murheenmustis kulkis ilon ovet tyystin sulkis kohta koslanpohjalla nurmen alle ohjalla. Ehei hitsis, häntä pystyyn uutta latinkia nystyyn käyttöö nupin rattaille jokahetken kattaille.
Pentti Pohjola 20061010 (20061010) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu