Kiukku joskus mieltä jyrkkii se on harminsorttia ärhennyksen näyttää nyrkkii rynkyttelee porttia. Vaik ei syytä ahistua kainaloonsa koppasee hölmöö julki rahistua mursust että toppasee. Reilust matkal hyvää tullut ylempätä jaettu ajatteet väh monast hullut jonomaista paettu. Tätä kait se loppuunsaakka ulotteitten osalta painavoituu ehk viel taakka sulkuu iloin posalta. Hyvitytään elämästä lahjaks kun se saatua ihan juuri kohdast tästä niukempaa vaik laatua. Edelteet sen juurkin määrää tuleek kuppi kukkuna pikkusest ain joukos väärää syyst ei lasti tukkuna. Uneksuttaan lottovoitost askelmilla arvojen helykelloin sorjansoitost tilastoisest harvojen. Ohjuukykyy kun vaan riittäis etääl turhantärkeistä lakeistansa riemuin niittäis mit sit lähtee värkeistä. Niurui noit ei etsii tarvi polunpielis kyttäävät vilhumassa jatkust parvi utopioi lyttäävät. Ilot, surut, käykää tupaan matalaiseen majahan eineksiä etsii lupaan kilkutetta pajahan.
Pentti Pohjola 20061008 (20061008) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu