Tyhjänolon pelonkynsis tarve viihtyy jopa ynsis mis ei naurul mahtoja keviimässä tahtoja. Vanhan eksyy joskus sinne myötäleinen mihin rinne erämaiseen kuivuuteen läpilylyyn nuivuuteen. Äkkiä ois haluu ylös raskast kantaa repus hylös synnimerkit niskassa horkkaisuuteen viskassa. Olema kuin pahaa unta suvensylis sataa lunta auttajii ei kuulemas roolipeliks luulemas. Hetkin tämä vaan on totta nakertanut reiän rotta kilpehemme kestävään parannuksin pestävään. Miellekuvat näitä maalaa alitaju esil haalaa varoittaen vääristä sorkkajalan hääristä. Ei oo meissä viatonta suurenslasil liatonta usein juttu unehtuu peittelee sen töhkä muu. Ylimmäisen neuvot käyttöön äkkipäätä rosointäyttöön jopa valoo pilkistää mustikset tuon taakse jää. Kateuskin kantapäillä vahvistuu voi kaikil säillä puntaroimal poisteita haarukoitsee toisteita. Liianpaljon lappamalla innostusta happamalla omistaankin perässä jälkijättöin erässä.
Pentti Pohjola 20061005 (20061005) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu