Puutuvat nuo merkkipaalut arkisia et vaan haalut yhteisyyksist etäällä kuorehensa vetäällä. Tällaiseksi tulee syrjäs meikän nuoren oheennyrjäs hissukkana huomasi köyhyys sehän puomasi. Jos ei ollut lompsas rahaa äl mee minneen, siitä ahaa nöyräksi jo tukisti ilonliiat kukisti. Tuota tilaa riitti pitkään laimenneet ei esteet mitkään olonkouluu jatkaissa kevehemmin matkaissa. Vaikeutti nuorta nössöö talous kun täyttä mössöö ennempien etsiistä puut jo livi petsiistä. Unenomast tuolla takan järjestys nyt eri pakan himmentyneet hankalat olmat tänään vankalat. Monest noit ei aikoi muista tämänpäivän tarpeit suista ukkoiän höntyissä ankkurissa köntyissä. Sisätilois taaperrusta värssytteistä yhä rusta nää on kelpo keinoja edellä ei meinoja. Ihminen on, yks ja sama ympärillään tuttu kama joitten äärel ähkitään hölmyyttämme pähkitään. Näyttöruutuu, reklementtii vaatimassa uutta tenttii äärehensä ängetään huvi tuohon längetään.
Pentti Pohjola 20060930 (20060930) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu