Syksynharmaa peittää tienoon ehk on matkaa säähän hienoon kesä sellaist lykkäsi tropiikkiseen pykkäsi. Venäläinen käryi metsii iloo ei voi tuosta etsii pitkään haitta häpersi kurkunpäässä näpersi. Ester hieman vettä valoi nihkeämmin korvet paloi ties vaik täysin tukoissa lähes vuodeks lukoissa. Päivänkierto yötä pitkii kasvustoja hallat kitkii väri vähii, niukkenee silmänilo hiukkenee. Ruska kohta värjää maastot sen on perään pitkät paastot luonto et taas heräilee ensivuonna teräilee. Nautittaisiin tulleistamme vähemmist tai pulleistamme etehen jot kannettiin sielunvireeks annettiin. Kukin tuntee omans oikut niittenlaidas sitkeest roikut pettymii ehk parhaista luulo jos se harhaista. Taikka aivan elontäydes ihailuitten ääreenkäydes sydän melkein syrjällään ootot näteist nyrjällään. Ajanpyörä hitaast kääntyy uudet ehdot muas sääntyy ällättäisiin taipua ymmärtäen kaipua. Hetkisiksi jäävät edut arki tarjoo omat redut kirjavii siis kulennois suosioomme sulennois.
Pentti Pohjola 20060929 (20060929) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu